SLIDER

Pentuja tulossa!

12.3.2018

Vasemmalta oikealle: Pupré, Aasi ja vatsavakoilun tuore uhri, Inka.


Visiitti eläinlääkäriin tuotti odotetun ja toivotun vastauksen! Inkan mahassa kasvaa ainakin 5 pentua. Määrä on toki vain suuntaa antava ja lopullinen lukumäärä voi olla vähemmänkin. Inka ei välittänyt pätkän vertaa vatsan vakoilusta, joten perheonnen julistamiseksi otetut ultraäänikuvat vielä nappulan kokoisista pennuista jäivät valitettavasti varsin suttuisiksi. Ultraäänen ruudulta katsottuna homma oli kuitenkin aivan selvä. Pentulaatikko- ynnä muille ostoksille on lähdettävä!


Astutusmatka tehty ja kennelnimi myönnetty!

21.2.2018


Vähänpä tiesin viime marraskuussa miten kauan Inkan juoksuja saisi lopulta odottaa. Juoksujen venyminen helmikuulle saakka ei ole toki millään tapaa huono asia, päinvastoin, sillä nyt pennut tulevat olemaan juuri sopivasti luovutusikäisiä parhaaseen kesäloma-aikaan.

Astutusmatka Norjaan Ikaroksen luokse meni oikein hyvin, vaikka itse stressasin ihan äärettömän paljon Inkan mukavuudesta matkalla. Pahin kaikesta on se lentomatka ja aika lentokentällä, kun koira on kenttähenkilökunnan hallussa. Tiedän, ettei Inka tykkää lentämisestä, koska parta on läähättämisestä aina märkä, mutta onneksi Inka myös toipuu tästä koettelemuksesta välittömästi päästessään takaisin perheensä luokse. Matka oli muutenkin onnistunut, maisemia pääsi ihailemaan 3 tunnin bussimatkan aikana ja uroksen omistajaperhe oli hyvin mukava ja saimmekin yöpyä heidän kotonaan. Ikaros oli todella hurmaava luonteeltaan ja olemukseltaan, josta tosin pääsin perille vasta seuraavana päivänä, kun Inkaan hullaantunut hurmuri rauhoittui hieman. Olin tietysti pelkkää ilmaa Ikarokselle, joka keskittyi kosiskelemaan täysin rinnoin ihanaa juoksuista narttua.

Norjan maisemia bussin ikkunasta.


Tätä kirjoittaessani on kulunut viikko astutuksesta. Eipä tuosta voi vielä varmasti sanoa mitään, että onko pieniä pennun alkuja vatsassa vai ei. Uni ja ruoka kyllä maistuu todella hyvin! En muista aiempien juoksujen aikaan vastaavaa vaihetta olleen, mutta eipä se mitään tarkoita. Kolmen viikon päästä on ultra, jossa asia toivottavasti varmistuu ja saamme pieniä pentusia huhtikuun loppupuolella!

Päivää ennen kuin lähdimme Inkan kanssa Norjaan, huomasin kennelnimianomuksen statuksen muuttuneen "myönnetyksi"! Viime marraskuussa anotuista kennelnimistä ensimmäinen vaihtoehto meni siis onnistuneesti läpi ja sain jo ilmoituksen (ja tietysti laskunkin) asiasta. Tämän asian tiimoilta ei ole yhtään mitään vaaraa hukkua mihinkään informaatiotulvaan käytännön asioista, joten en nyt tiedä koska kennelnimi on oikeasti virallisesti hyväksytty, koska jalostustietojärjestelmään se ei ole vieläkään ilmestynyt. No, eipä se niin justiinsa. Ehkä se vaatii valtakunnallisen julistuksen ensin Koiramme-lehdessä ja seuraava näyttää tulevan vasta maaliskuussa.. Kestän tosin tämän kolmen viikon odotuksen kyllä, koska aiemmin kuulin, että prosessissa saattaa kestää puolikin vuotta, ja olin siis henkisesti valmistautunut myönnön saapumiseen vasta touko-kesäkuussa. Hyvä siis näin!

Anotut kennelnimet Koiramme-lehdessä 1/2018

Juhlan tuntua ja jännitystä tulevasta!

26.11.2017


Tänä samana räntäisenä marraskuun iltana, kun pusersin viimein kaksi tarkoin ja loputtoman pitkään harkittua kennelnimitoivetta Kennelliiton lomakkeelle, pyöräytin vielä kotisivutkin hatarasti pystyyn. Ei se niin helposti kyllä tapahtunut, kuin miltä "pyöräyttäminen" kuullostaa, vaan oli lähinnä tuskallinen mihinhittoontaasryhdyinkään-kokemus. Ensisijaisena lähtenyt kennelnimitoive näkyy tämän sivun otsikossa, Poffertjes. Toinen paljastunee seuraavassa Koiramme-lehdessä :) Kerron näistä lisää joskus myöhemmin, kun varmistuu kummalla homma jatkuu.

Ja siis joo. Ai että. Monen vuoden haave on nyt siis siinä vaiheessa, että kennelnimen hakemisen hetki löi viimein. Vähän vajaa 3 vuotta sitten alkoi potentiaalisen schapendoesin etsintä pienimuotoisen harrastusmaisen kasvatustoiminnan kantanartuksi innostuttuani rodusta Hollannin matkamme jälkeen. Määrätyillä spekseillä, sopivalla hyvällä fiiliksellä ja lomien ajankohtien perusteella meille saapui ensimmäinen schapendoesimme Inka (Jungdoes Inka De Licht) kauniista Tanskasta. Päivääkään ei ole tarvinnut valintaa katua, sillä tähän mennessä Inka on ylittänyt perheemme odotukset monin tavoin. Eikä pelkästään yksilönä, vaan myös rotuna, joka siis oli täysin uusi tuttavuus saapuessaan. Terveys, luonne, harrastusominaisuudet, menestys näyttelykehissä ja rento meininki kotona. Eipä kehtaa enempää toivoa. Ja mitä todella kehtaa, niin aloittaa tältä pohjalta rodun jalostuksen ja kasvattamisen. Ensimmäisen pentueen aika piti oikeastaan olla jo aiemmin, mutta taivaankappaleet ja omat aikataulut eivät vielä tuolloin kohdanneet.

Nyt odotellaan jännityksellä vietetäänkö tuleva joulu mukavasti perheen kanssa ruokapatojen ääressä vai istumalihakset jumissa autossa matkalla kohti Norjaa tapaamaan erästä komeaa schapendoes-herraa.. 

Tästä se kaikki alkoi! Jungdoes Inka De Licht, ikä 8 viikkoa.


© Kennel Poffertjes